Valkoinen, tyhjä paperi

Minun täytyisi kirjoittaa laulu
en vain tiedä miten
kadotin punaisen lankani 
tai katkaisin sen,
punaisen lankani.

Vai kadotitko sinä minut?
Ehkä sinun pitäisi tehdä laulu minusta,
minusta ja punaisesta langastani?

Aikoinaan valkoinen, tyhjä paperi kutsui minut seikkailuun
veti minut mukaan pyörteisiinsä
 ja näytti minulle kaikki sen salat.

Nyt olen vain murtunut pinta
kirjoituspöytäni ääressä, jossa muste kuivuu kynään
olen ilman tehtävää, aihetta, ideaa, teemaa.

Ja tuo valkoinen, tyhjä paperi 
on kuin autiomaa
jossa eivät auta kauniit sanat
johon lyijykynäni katkeaa
ja jonka riimitkin kiertävät kaukaa.

27.12.2012

SIC

Teoriassa me katselemme totuutta

teoria on totuuden katselemista

30.4.2012

Kaupunki

aamuruuhka meille kaiken kertoo

lukemattomia tarinoita ihmisistä

tuijottavia katseita selässä

rauhattomia sieluja kaatosateessa

katson ihmismassaan

sen jalkoihin jään

elämä betoniviidakossa

vaatii selviytymistä alennusmyynneistä

2.9.2012

Päivästä toiseen

Pitäis muka vastuuta kantaa

mut mieluummin mä teen jotain muuta

haluun vaan seinää tuijottaa

ja kaiken muun unohtaa

Päivästä toiseen pitäis duunia painaa

niska limassa voitot toisille kantaa

se masentaa, se vituttaa

siksi himaan jään

Ei elämässä oo mitään järkee

ainoastaan kossupullo on tärkee

haluun vaan olla pelti kii

ja kaiken muun unohtaa

Päivästä toiseen pitäis duunia painaa

niska limassa voitot toisille kantaa

se masentaa, se vituttaa

siksi himaan jään

Päivästä toiseen

päivästä toiseen

päivästä toiseen

päivästä toiseen

27.8.2011

Ensimmäinen marraskuuta

Nojaat vasten kylmää ikkunaa

katsot kaupungin kauniita valoja

huomaat kuinka talvi taas kukat parvekkeelta kuihduttaa

Olet yksin ajatuksinesi

et mistään kiinni saa            

unissasi hakkaat nyrkkiä pylvääseen ja uskot yhä aaveisiin

Sä olit niin kaunis

sisältä pelkkää tyhjää

vajosit uniin kauneimpiin

kunnes hukuit kokonaan

                                                                                                  

Et enää kasvojesi alta itseäsi tunnista

olet vain varjo menneestä

pelkäät tulevaa, et haluaisi vaipua pimeään

Maalaat huulesi punaisella

olet kaikesta päättänyt

laitat veden valumaan, saat haaveet päättymään

Sä olit niin kaunis

sisältä pelkkää tyhjää

vajosit uniin kauneimpiin

kunnes hukuit kokonaan

Kuiskaus on kuin kuolema

niin hauras, niin huomaamaton

7.10.2011

Siivetön mehiläinen

Siivetön mehiläinen

on kuin sokea ihminen

se ei tiedä minne menisi

yksin ja onnettomana

ilman kenenkään apua

se vain kulkee ja kulkee

kohti päämäärätöntä päämääräänsä

saamatta koskaan tietää omaa tarkoitustaan

26.6.2012

Viimeinen hetki ennen hiljaisuutta

Yksinäisyys nojaa ovenkahvaan

kuolema katsoo avaimenreiästä sisään

pimeys sua selkään taputtaa

et enää pelkää

13.5.2012

Vain jos Mars voittaa

Pimeällä taivaalla tähdet

kilpailevat huomiosta

satelliittien kanssa

Toisaalla planeetat

elävät yksinäistä elämäänsä

piilossa ihmisten katseilta

Vain jos Mars voittaa

sinä viet roskat

ja minä tiskaan

3.5.2012

Toinen todellisuus

Elämäni näkyi suurina tekstityksinä valkokankaalla. Katsoin sivusta millainen elämästäni joskus tulisi. En voinut piilostani käsin vaikuttaa millainen elämäni olisi. Joskus mietin missä on se sinitaivas jonka kuvittelin näkeväni. Se ei kaartunut ylleni valkoisine pilvineen, vaan mustana ja täynnä harmaita pilviä. Uhkaavasti pilvet nousivat, kuin vuoret maasta luoden ympärilleni vankilan muurit. Olisin voinut luovuttaa suosiolla aikoja sitten, mutta jotenkin en nähnyt sitä vaihtoehtona. Pääni oli täynnä kysymyksiä joihin ei ollut vastauksia. Hain vastauksia kirjastoista ja lehtien sivuilta, koetin sulkea silmäni ja nähdä kaiken. Pääni oli aivan tyhjä. Aivan kuin olisin ollut jossain muualla. En ollut enää tässä maailmassa. En ollut enää siinä omassa maailmassani jonka loin. Siitä oli tullut hirviö, hirviö joka ei antanut tilaa elää eikä hengittää. Valtakuntien kuningas käskisi sen pian teloitettavaksi. Kaikki salaisuudet kuolisivat hirviön mukana ja jäljelle jäisi vain musta pallo, jossa olisi kirkas valkoinen reunus. Katselin taas kerran toimettomana vierestä. Tänä päivänä se tapahtuisi. Vanha elämäni jäisi taakseni. Kukaan ei tulisi kaipaamaan sitä. Lentäisin kauas, kauemmaksi kuin kukaan olisi koskaan lentänyt. En tulisi enää näkemään eilistä. Ajatus oli pelottava, mutta väistämätön. En koskaan saisi tietää mitä salaisuuksia ne syyt pitivät sisällään, jotka johtivat tähän. Vajosin avaruuden syvyyksiin, ajattomaan aikaan. Suuret ihmismassat lipuivat lävitseni, kuin vesisade. Kaukaisen metsän laidalta löysin pienen mökin. Mökki oli autio, sitä ei ollut käytetty yli sataan vuoteen. Sisällä oli pölyistä ja hämärää. Keittiön pöydällä näin kirjan joka oli auki. Sen sivut näyttivät tutuilta ja muistuttivat minua jostain jota olin joskus kokenut. Kirjan sivut kasvoivat mökin seinille suuriksi kuviksi ja alkoivat elämään. Kauneus ympäröi minut ja näin kaiken selvästi. Näin pohjoiseen ja etelään, en enää pelännyt mitään. Nyt tiesin totuuden.

24.5.2010