Nojaat vasten kylmää ikkunaa
katsot kaupungin kauniita valoja
huomaat kuinka talvi taas kukat parvekkeelta kuihduttaa
Olet yksin ajatuksinesi
et mistään kiinni saa
unissasi hakkaat nyrkkiä pylvääseen ja uskot yhä aaveisiin
Sä olit niin kaunis
sisältä pelkkää tyhjää
vajosit uniin kauneimpiin
kunnes hukuit kokonaan
Et enää kasvojesi alta itseäsi tunnista
olet vain varjo menneestä
pelkäät tulevaa, et haluaisi vaipua pimeään
Maalaat huulesi punaisella
olet kaikesta päättänyt
laitat veden valumaan, saat haaveet päättymään
Sä olit niin kaunis
sisältä pelkkää tyhjää
vajosit uniin kauneimpiin
kunnes hukuit kokonaan
Kuiskaus on kuin kuolema
niin hauras, niin huomaamaton
7.10.2011
